Raskausviikko 6

"5+0–5+6

Alkio kehittyy nyt huimaa vauhtia kohti sikiövaihetta. Pää alkaa hahmottua. Samoin kehittyvät vartalo ja raajojen alut, joista kasvavat lapsen kädet ja jalat. Pieni sydän alkaa jo sykkiä, mutta vielä sitä ei voi kuulla tarkoillakaan laitteilla. Alkio on nyt kahvipavun kokoinen, eli noin neljän millimetrin mittainen.

Kurjaa mutta totta: raskauspahoinvointia voi olla jo nyt. Osa odottajista oksentaa pahoinvoinnin takia, osa tuntee jatkuvaa pientä kuvotusta. Tutkimusten mukaan raskaupahoinvointi voi olla myös hyvä merkki – mutta se ei tarkoita, että jotain olisi pielessä, jos et voi pahoin." Vauva.fi

Raskausviikkojen laskeminen on osoittautunut kyllä varsinaiseksi rakettitieteeksi. Jos nyt olen yhtään oikeassa, niin nyt porskutellaan viikolla 6+0, eli tavallaan raskausviikolla 7. Jälleen yksi kokonainen viikko takana ja nyt on tullut aika palata kuluneen viikon 6 ajatuksiin ja tuntemuksiin:

Fiilikset:

Tällä viikolla mieli on myllertänyt ihan hirvittäviä kolmoisvoltteja ja kärrynpyöriä. Tuntuu, että joka toinen päivä tunnen olevani tukevasti raskaana ja joka toinen iskee paniikki. Mietin jatkuvasti, onko vauvalla kaikki hyvin. 

Olen käsitellyt mielessäni hirveästi vauva-arkea ja kirjoitinkin aiheeseen liittyvän Kuinka paljon rahaa lapsi tarvitsee vanhemmiltaan? -postauksen. Monet asiat mietityttävät ja välillä herään epäilemään, että miten me oikein tästä kaikesta tullaan selviämään. Miehellekin olen (huuto)itkenyt muutamaan otteeseen. Että sellainen hormonihirviö täällä hei. 

Alan kiintyä vauvaan ja se tuntuu pelottavalta. Mitä jos hänet viedäänkin meiltä pois? Entä jos ultrassa ei sitten löydetäkkään kehittyvää ihmisen alkua? Tekisi mieli silitellä vatsaa jatkuvasti. Havahdun kuitenkin pelkoon vauvan menettämisestä. Tiedän tämän pelon olevan normaalia ja myös sen, ettei se huoli ja murehtiminen lopu ikinä. Kuitenkin tieto alkuraskauden riskeistä painaa mieltä. 

Seuraavalle viikolle siirryttäessä oli pakko napata apteekista vielä yksi Clearbluen digitesti samalla kun hain miehelle Strepsillsejä. Tiesin testin näyttävän +3. Siitä huolimatta sen tultua ruutuun aloin hymyillä ja olkapäiltä putosi edes pieni painolasti pois. Ehkä vauvalla onkin kaiki hyvin.

Oireet: 

Raskaus on sujunut ainakin tähän asti todella vähillä oireilla. Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissani. Rinnat ovat edelleen arat, mutta alan tottua siihen. 

Pahoinvointia ei ole nimeksikään. (koputtaa puuta..) Välillä alkaa jokin asia ällöttämään tai tulee hetkellinen kuvotuksen tunne. Tämä tunne tulee onneksi vain harvoin.

Huomaan olevani hieman normaalia herkempi. Itku meinaa tulla ihan pienistäkin jutuista ja tekisi mieli kuorruttaa kaikki lähellä liikkuvat lapset vaaleanpunaiseen pumpuliin. Vauvan itku kaupassa. Voisikohan vieraan lapsen ottaa syliin ja pitää hetken, jotta voisi haistella vauvan hajua? En toteuta suunnitelmaani.. 

Vatsaa vihloo, satunnaisesti kovaakin. Välillä juilii enemmänkin menkkamaisesti ja vatsassa tuntuu ajoittaista painetta. 

Kasvot tuntuvat rasvoittuneet entisestään. Onneksi kaapista löytyy kasvonaamio. Päätän levittää sen kasvoille, jospa se veisi nämä naamaan ilmestyneet mustapäät mennessään.  


Tuntuu hassulta siirtyä viikolle 7. Meidän vauva on silloin jo riisinjyvän kokoinen. <3 Nyt kirjoittaessa olen niin iloinen. Meille oikeasti tulee vauva. Hän kasvaa mun mahassa. Tajusin sen taas. Voi isin ja äidin pieni rakas ihme. Kasva isoksi ja vahvaksi.