Raskausviikko 5

"4+0–4+6

Tästä se alkaa! Jos sinulla on säännöllinen kuukautiskierto ja olet tehnyt positiivisen raskaustestin pian sen jälkeen, kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, olet testihetkellä todennäköisesti viidennellä raskausviikolla. Kun raskauden kesto ilmoitetaan päivien tarkkuudella, tämä viikko on 4+0–4+6. Raskauslaskuri auttaa arvioimaan lasketun ajan ja kertoo, mikä päivä nyt on menossa." (Vauva.fi)

Vaikka tiistai ei olekaan viikon ensimmäinen päivä, on se omien laskelmieni mukaan päivä, jona pääsen aloittamaan aina uuden raskausviikon. Tänään pääsinkin siirtymään viikolle 6. Raskauden ensimmäinen kolmannes olisi nyt puolessa välissä. Saas nähdä hypätäänkö eteen- vai taaksepäin ensimmäisen neuvolan jälkeen! Blogin puolelle julkaisen edellisen viikon kuulumiset ja ne kuuluisat raskausoireet, kun siirryn seuraavalle viikolle. 

Fiilikset: 

Mä kyllä tiesin jo ennen viidettä viikkoa olevani raskaana. Tiesin ihan rehellisesti sanottuna varmaan jo aika pian hedelmöityksen jälkeen, vaikka se kuulostaakin käsittämättömältä ja en tiedä onko se edes mahdollista. Mulla vaan tuli sellainen olo, että nyt kehossa tapahtuu jotain uutta. Ensimmäisen hailuran testasinkin jo neljä päivää ennen oletettujen kuukautisten alkamista. 

Olin ihan käsittämättömän onnellinen. Viiva vaan vahvistui ja aloin hiljalleen itsekin uskoa, että mun tuntemukset oli oikeita. Meillä ei miehen kanssa tosin tullut ollenkaan sitä " Iik! Kato tätä testiä! Meille tulee vauva!"- hetkeä mun himotestailun takia. (Hävettää edes kertoa määrä, mitä olen niihin testeihin tuhlannut..) Me vaan fiilisteltiin ja tanssittiin ympäri kämppää voitontanssia. Välillä pysähdyttiin silittelemään mahaa ja kyyläiltiin yhdessä vahvistuvia viivoja. 

Yllättäen päästessämme myös raskausajan määrityksen ultraan näimme "vauvan" ensimmäisen kerran. Tai siis, pienen mustan pisteen. Olisin halunnut huutaa koko maailmalle ja universumille, että meille tulee vauva. Toisaalta halusin käpertyä omaan pieneen kuplaan ja hypistellä yksinäni jo aiemmin jemmaamiani vauvanvaatteita. Töihin oli vaikeaa palata lomilta. Tuntui, että musta näkee läpi raskauden. Eihän sitä tietenkään kukaan muu huomannut.

Kerrottiin tässä vaiheessa lähimmille ystäville ja muutamille sukulaisille. Vastaanotto oli lämmin, mutta siitä kirjoitan kyllä ihan oman postauksensa! 

Oireet: 

Nippailua, kiristystä, repimistä, tuikkimista. Miten sen nyt ilmaisisi. Kohtu tuntui oudolta. Aiemmin oikeassa munasarjassa olleet pistelyt siirtyivät plussan saatua kohdun alueelle ja jatkuvasti sai pelätä menkkojen pärähtävän paikalle. Joka vessareissulla teki mieli laittaa silmät kiinni, kun pelkäsi vuodon alkaneen. Vaan eipä alkanutkaan. 

Muutamana yönä sain todella voimakkaita kipukohtauksia. Teki ihan mieli irvistää ja puristaa hampaita yhteen. Ne kestivät vain muutaman sekunnin ja olivat sitten tiessään. Nämä olivat varmaan sitten niitä kuuluisia kiinnittymiskipuja? Vatsatuntemukset vähenivät loppuviikkoa kohden roimasti ja siirryttäessä viikolle 6 niitä ei ollut enää nimeksikään. 

Vellova pahaolo käväisi muutamana päivänä todella voimakkaana. Aloin jo pelätä raskauspahoinvoinnin alkamista varhaisilla viikoilla. Fiilis oli kuin vatsataudin alkaessa. Teki mieli oksentaa, mutta mitään ei tullut. Ällötti. Tuntui, että jatkuvasti sai olla napostelemassa jotain tai muuten tuli huono olo. Väsymys vaan pahensi asiaa ja pitkän päivän jälkeen illalla oli kamalin olla. Huonovointisuus väheni loppuviikkoa kohden ja on nyt poistunut oikeastaan kokonaan. Tottakai pelottaa, että onko kaikki hyvin. Kuuluuko raskausoireiden kadota?

Pahoinvoinnin helpottaessa rinnat astuivat peliin. Ne turposivat. Siis TURPOSIVAT. Naurettiin miehenkin kanssa, että kävinkö yön aikana Viron reissulla. Ne nimittäin räjähtivät käsiin yhdessä yössä. Myöskin arkuus lisääntyi ja etenkin sivuilta tuntui, kuin olisivat täynnä mustelmia. 

Nyt kuudennen viikon alkaessa olen ollut hermoheikkona oireiden helpottaessa. Onko vauvalla kaikki hyvin, kun oireet vähenee lukuunottamatta rintojen tuntemuksia? Mikä olikaan se kohdun ulkoinen raskaus, entä kemiallinen tai tuulimuna? Onneksi aamulla saatu soitto lääkäriltä helpottaa mieltä. Ja eihän tässä oikeasti auta kuin odottaa. Tämän kuun lopussa ollaan jo viisaampia. <3 Vauva on jo nyt niin äärettömän rakas. Pelko menettämisestä kasvaa päivä päivältä ja tuntuisi epäreilulta viedä tämä onni meiltä pois.