Kuinka paljon rahaa lapsi tarvitsee vanhemmiltaan?

Suunniteltaessa perheenlisäystä sitä väkisinkin miettii, onko oma elämäntilanne tarpeeksi vakaa ja hyvällä pohjalla uudelle tulokkaalle. Pystyykö tarjoamaan lapselle turvallisen ja hyvän lapsuuden? Onko säästöjä tarpeeksi ja paljon sitä rahaa sitten lopulta menee? Varmasti jokainen tilanteesta riippumatta käy tämän jossain vaiheessa läpi. Väittäisin, että viimeistään positiivisen tuoloksen pärähtäessä raskaustestin näytölle. 

Eniten huolta aiheuttaa väkisinkin raha. Oma näkemykseni on ehdottomasti se, että lasta ei materialla ja rahalla kasvateta. Fakta kuitenkin on, että lapset ovat kalliita. Ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän rahaa tulee menemään. Alkuun taloutta rokottavat isommat ostokset lapsen vauva-aikana, mutta myöhemmin astuu kuvioihin harrastukset ja opiskelut. Ja syöhän iso lapsi toki enemmän ruokaakin. Vauvalle kun riittää alkuun hyvässä tapauksessa pelkkä tissi. 

Uskon, että onnistuneeseen talouteen lapsiperheessä vaikuttaa hyvinkin paljon pariskunnan aiemmat kulutustottumukset ja etenkin se, minkä kukakin kokee tärkeäksi. Myönnän olevani itse liian materialistinen nyt ja miettiväni heti, millaiset vaatteet lapsellani tulisi olla, jotta olisimme "hyväksyttyjä" lapsiperhemaailmassa. Tämä ajatusmalli on ihan typerä ja koitan kitkeä sen heti alkuun pois itsestäni. Tärkeintä on, että lapsella on puhtaat ja mukavat vaatteet päällä, joissa hän voi leikkiä ja remuta. Ei se, onko päällä uusinta desingnia tai leikitäänkö kirpparilta ostetuilla leluilla. Ja tämä kirppari. Siitä voisin puhua vaikka seuraavat puoli vuotta. Kirppari on loistava aarreaitta lapsiperheelle, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Aion ehdottomasti hyödyntää oman lapseni vaatekaappia rakentaessani kirppareita. Sieltä löytyy monesti lähes uudenveroista tavaraa ihan pilkkahintaan. Samalla luonto kiittää, kun tavaroita kierrätetään, eikä aina osteta uutta. 

Mieheni vielä opiskellessa vauvan synnyttyä, pelottaa hieman, miten me pärjätään kun itse olen kotona vauvan kanssa ja mieheni ei pysty tekemään täysipäiväisesti töitä. Vauvaprojektiin ryhtyessämme ajattelimme kuitenkin niin, että opiskelu joustaa paremmin kuin työt. On huomattavasti helpompaa jäädä rankan ja itkuisen yön jälkeen kotiin opiskellessa kuin työelämässä. Töihin on vaan pakko mennä, eikä sieltä noin vaan olla pois. Itse aion myös antaa täyden panokseni, jotta mieheni pääsisi valmistumaan suunnitellusti 2020 keväällä. Tällöin vauva olisi noin puolen vuoden ikäinen.

On toisaalta hassua, että minä täällä hyvinvointivaltiossa murehdin meidän taloudellista pärjäämistä. Suomessa tuskin kukaan lapsi nälkään kuolee ja onhan aina olemassa apuja, jos jostain syystä ei pärjäisikään. 

Tähän tajunnan virtaan on pakko sanoa lopuksi vielä jotain ja se on... 

Asioilla on tapana järjestyä

.. Ja näinhän se on. Tämä lapsi syntyy meille ja meidän elämäntilanteeseen. Tottakai hän tulee muuttamaan asioita. Olen kuitenkin varma siitä, että murehtimisestani huolimatta kaikki tulee lopulta menemään todella hyvin. Todennäköisesti huomaan myöhemmin miettineeni liikaa raha-asioita.